Mikroyrityksen vastuullisuustyö saattaa olla hyvällä mallilla, vaikka yritys ei edes tiedosta toimivansa vastuullisesti. Kun vastuullisuustyöstä osaa viestiä oikein, siitä voi syntyä kilpailuetua ja erottautumistekijä, joka näkyy myös yrityksen tuloksessa.

Teksti Leena Filpus / Kubo Oy, KIKE-tiedonvälityshanke

Yritysten vastuullisesta toiminnasta ja vastuullisuustyöstä on tullut normi, jota odotetaan myös mikroyrityksiltä. Laki ei vaadi ESG-vastuullisuusraportointia (Environmental, Social ja Governance – ympäristö, yhteiskuntavastuu ja hyvä hallintotapa. Lyhyemmin vastuullisuus) kuin suurilta, yli 500 henkeä työllistäviltä yrityksiltä, mutta tilanne muuttuu vähitellen. Esimerkiksi julkisiin kilpailutuksiin osallistuvilta mikroyrityksiltäkin saatetaan tosiasiassa vaatia ESG-raportoinnin mukaisia selvityksiä toiminnastaan.

Pienten yritysten kannattaa miettiä omaa vastuullisuustyötään jo riskienhallinnan, kustannustehokkuuden ja kilpailijoista erottautumisen vuoksi. Monessa mikroyrityksessä vastuullisuustyö mielletään kuitenkin vähän hahmottomaksi ja hankalalta kuulostavaksi toiminnaksi. Osa saattaa mieltää sen myös viherpesuksi, markkinointikikkailuksi tai ylipäätään lisäkuluksi.

“Kun yritysten toimintaa sitten tutkitaan, käykin ilmi, että vastuullisuustyö on monessa yrityksessä osa niiden normaalia arkea. Tämä on iloinen yllätys yrittäjälle. Useimmiten koulutuksissamme yritykset toivovat apua oman vastuullisuustyönsä sanoittamisessa ja siitä viestimisessä”,  sanoo tutkimusjohtaja Anna-Mari Simunaniemi MicroENTREstä. MicroENTRE on Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin Mikroyrittäjyyskeskus.

Simunaniemi kouluttaa yrityksiä tunnistamaan, mikä niiden toiminnassa on vastuullista ja miten sitä voisi hyödyntää.

“Kun vastuullisuudesta viestiminen saadaan kuntoon, seuraava askel on alkaa kehittää vastuullisuustoimintaa systemaattisesti ja tehdä suunnitelmia, jotta vastuullisuustavoitteita voisi mitata numeraalisesti tai arvioida laadullisesti.”

Vastuullisuustyö ei olekaan kertaluonteinen juttu. Se kehittyy koko ajan.

“Mutta jos yrityksen nykytilaa ei tunne, ja tiedosta mitä tekee hyvin ja mitä huonommin, on vaikea kehittää. Kehittämiselle pitää varata aikaa ja resursseja, ja vähintään työntekijöiden työaikaa. Joskus se vaatii laiteinvestoinnin, vaikkapa uuden pakkauskoneen.”

Pienetkin teot ratkaisevat

Mitä elintarvikealan mikroyritysten vastuullisuustyö sitten on käytännössä?

Usein pienten elintarvikealan yritysten arvoihin kuuluu olennaisena osana käyttää esimerkiksi mahdollisimman lähellä tuotettuja raaka-aineita ja muita lähituotteita.

“Monet yrittäjät haluavat myös tukea omaa yhteisöään, tehdä yhteistyötä muiden paikallisten yritysten kanssa ja elävöittää omaa kyläyhteisöään. Tämä on sosiaalisen vastuun kantamista parhaimmillaan”, Simunaniemi sanoo.

Sekin on sosiaalista vastuuta, että yritys noudattaa suomalaista lainsäädäntöä, maksaa työntekijöille työehtosopimusten mukaista palkkaa ja huolehtii heidän hyvinvoinnistaan.

“Työntekijöiden hyvä kohtelu ei ole kaikkialla itsestäänselvää. Tätä viestiä kannattaisi hyödyttää sellaisten yritysten, jotka kilpailevat kansainvälisillä markkinoilla tai vievät tuotteitaan ulkomaille.”

Ympäristövastuullisuutta on esimerkiksi se, että yritys käyttää kierrätysmateriaaleja mahdollisuuksien mukaan, säästää sähköä, laskee sisätilojen lämpötiloja ja käyttää led-lamppuja, Simunaniemi sanoo.

Yksittäisen pienen yrityksen voi sen sijaan olla vaikea todentaa esimerkiksi, että kaukomailta tulevat raaka-aineet olisivat vastuullisesti tuotettuja, niiden tuottamiseen ei ole käytetty lapsityövoimaa tai että työntekijät saisivat kohtuullisen korvauksen työstään.

Yhtä lailla elintarvikkeita vievien yritysten kannattaisi viestiä nykyistä vahvemmin, että tuotteet ovat Suomen puhtaasta luonnosta. Se on ehdoton kilpailuetu.

Vastuullisuusviestintään kannattaa panostaa

Aina vastuullisuustyö ja siitä viestiminen ei ole helppoa. Yrittäjiä saattaa mietityttää tasapainoilu vastuullisuuden eri osa-alueiden välillä ja etenkin se, miten asiakkaat siihen suhtautuvat.

“Kuluttajalla voi olla esimerkiksi mielikuva, että ruskea pahvi- tai paperipakkaus olisi ympäristöystävällinen ja luonnonmukainen. Todellisuudessa elintarvike saattaa säilyä muovipakkauksessa pidempään, hävikkiä syntyy vähemmän ja pakkaaminen voi olla helpompaa. Olisikin tärkeä osata kertoa asiakkaalle, miksi yritys toimii, kuten toimii.”

Simunaniemi painottaa, että yrittäjän on tärkeä tuntea asiakaskuntansa. Kun asiakaskunta ja sen mieltymykset ovat tiedossa, viestien sanoittaminen on helpompaan: Mihin juuri tässä yrityksessä kannattaa vastuullisuusviestinnässä keskittyä, missä ollaan edelläkävijöitä, millä erottaudutaan kilpailijoista.

“Vastuullisuustyön viestinnässä on olennaista se, että viestit ovat todenmukaisia ja todennettavia. Väittämien on oltava oikeasti totta, ei mitään viherpesua. Ääriesimerkki huonosta viestimisestä on omenapussiin painettu merkintä Ei sisällä lisättyä sokeria.”

Simunaniemi on huomannut lähiruokaprojekteja vetäessään, että monelle elintarvikkeita valmistaville mikroyritykselle vastuullisuudesta markkinointi ja viestintä ovat lopultakin aika vieraita ja vaikeita asioita.

“Yritykset keskittyvät mielellään konkreettisen tuotteen, hillon tai lihajalosteen tekemiseen, mutta monella yrittäjällä on henkinen kynnys panostaa näkyvyyteen ja markkinointiin etenkin yrittäjän omilla kasvoilla. Se voisi kuitenkin olla yksi tapa tehdä läpinäkyvää ja vastuullisuudesta kertovaa viestintää”, Simunaniemi sanoo.

Vastuullisuudesta viestimiseen on saatavilla monenlaista apua esimerkiksi viestinnän ammattilaisilta. He osaavat kertoa, miten yrityksen ympäristöasioista ja vastuullisuudesta kerrotaan kuluttajia kiinnostavalla tavalla, mitä viestejä yrityksen nettisivuille ja tuotepakkauksiin kannattaisi nostaa.

Myös kouluttautuminen kannattaa. “Kerttu Saalasti Instituutin Mikroyrittäjyyskeskus MicroENTREn lisäksi myös muilla oppilaitoksilla ja kuntien yrityspalveluillakin on mikroyrittäjille räätälöityjä koulutuksia esimerkiksi juuri vastuullisuustyön parantamiseksi”, Anna-Mari Simunaniemi sanoo.