Ajankohtaista

Kasvikset kiinnostivat kävijöitä lähiruoka- ja ruokakasvatustapahtumassa Saarijärven Biotalouskampuspäivillä 14.-15.9.2018

Teksti ja kuvat: Mirja Pummila / Keski-Suomen maa- ja kotitalousnaiset

Lähiruokaosasto Saarijärvellä Biotalouskampuspäivillä 14.-15.9.2018 / Kuva: Mirja PummilaLähiruoka- ja ruokakasvatustapahtuma järjestettiin Saarijärvellä Tarvaalassa Biotalouskampuspäivillä 14.-15.9.2018. Keski-Suomen maa- ja kotitalousnaisten/Keski-Suomen ruokaketjun koordinaatiohankkeen osasto oli Jyväskylän ammattikorkeakoulun Biotalousinstituutin pihalla. Osastolla esiteltiin kauden kasviksia, jaettiin lähiruokamateriaalia ja maistatettiin maakunnassa kasvatettuja kyssäkaalia ja kirsikkatomaatteja.

Lähiruokaosasto Saarijärvellä Biotalouskampuspäivillä 14.-15.9.2018 / Kuva: Mirja PummilaKoululaisille oli ratkaistavana ristisanatehtävä maaseudun ruuantuotannon maisemaan liittyen. Perjantaina 14.9. asiakkaat olivat Saarijärven ja lähikuntien yläkoululaisia opettajineen. Lauantaina 15.9. osastolla vieraili väkeä vauvasta vaariin, lapsiperheitä oli paljon liikkeellä.

 

Lähiruokaosasto Saarijärvellä Biotalouskampuspäivillä 14.-15.9.2018 / Kuva: Mirja PummilaLähiruokaosasto Saarijärvellä Biotalouskampuspäivillä 14.-15.9.2018 / Kuva: Mirja PummilaKävijät olivat erittäin kiinnostuneita kasviksista. Naiset tunsivat kasviksia huomattavasti paremmin kuin miehet. Edelleen joillakin tuntui olevan kovasti ennakkoluuloja esim. kaaleja kohtaan. Osalla taas kasvimailla kasvoi hyvinkin monenlaisia kasviksia. Useat kertoivat ostavansa kyssäkaalia myös kotiin. Kyssäkaali on edelleen pääosalle uusi tuttavuus ja he olivat ilahtuneita uudesta makuelämyksestä. Lehtikaalin suosio tuntui jatkuvan edelleen.

Kaikkineen osastoon tutustui perjantaina 250 henkilöä ja lauantaina 200 henkilöä. Lauantain rankkasade tapahtuman lopussa hieman vähensi kävijöitä.

Päijänne-seminaarista yhteistyöideoita ihmisten ja ympäristön hyvinvointiin – Inspiraatiota Kammiovuoren reitistön kunnostushankkeesta

Sysmäläinen Vintturin kyläyhdistys kehitti Sysmän kunnan aloitteesta Kammiovuoren reitistöä entistä helpommin saavutettavaksi ja kuljettavaksi myös sunnuntaisamoilijalle. Juttu kyläyhdistyksen ponnistuksesta johdattaa 3.10. Alkio-opistolla Korpilahdella järjestettävän Päijänne-seminaarin työpajateemaan, jossa käsitellään hyvinvointia, asukkaita, ympäristöä ja aktiivisia yhteisöjä. 

Sysmässä sijaitseva Kammiovuoren luontoreitti herättää kulkijan mielikuvituksen. Jylhät kalliot ja tummanpuhuvat ja sakeat metsät kertovat omia ikiaikaisia tarinoitaan, ja reitillä on kautta aikojen ollut monenlaista kulkijaa. Kammiovuorella sijaitsee muun muassa Hiskiaan luola, jossa sata vuotta sitten asui erakko. Hän oli rakentanut kallion kupeeseen majapaikan, jossa piileskeli kiinniottajiaan. Kerrottiin, että Hiskias oli murhannut jonkun.

Kammiovuori on ollut aina läheiselle Vintturin kylälle tärkeä paikka. Kyläläiset ovat tehneet sinne retkiään, ja korkeimmalla kohdalla on katsottu, miten järvet ja metsät siintävät silmänkantamattomiin. Vieraalle kävijälle komea maisema on sen sijaan ollut vaikeampi saavuttaa. Kammiovuorelle on ollut vaikea löytää, polut ovat olleet tuntemattomia, ja reitin runsaat korkeuserot ovat olleet satunnaiselle samoilijalle rankkoja.

Kehittämiselle oli tarvetta

Nyt tilanne on toinen: vuoden verran Kammiovuorelle on kiivennyt yhä useampi luontomatkailija, ja kävijöitä on riittänyt ympäri Suomea ja ulkomaita myöten. Syy vilkastumiselle on selvä, reitit on nyt merkitty selkeästi, polkujen varrelta löytyy opasteita ja karttoja ja vaikeimmille paikoille on rakennettu rappuset. Hankkeessa ahkeroivat löytyvät läheltä: Vintturin kyläyhdistyksestä.

– Heräsimme reitin kunnostukseen pari vuotta sitten, kun Mennään metsään -hankkeessa olleet opiskelijat tulivat keräämään reittiin liittyviä tarinoita, kertoo Jarmo Kallio Vintturin kyläyhdistyksestä.

Lahden ammattikorkeakoulun Mennään metsään -hankkeen tehtävänä oli kehittää alueen luontomatkailua ja kiinnittää huomiota Päijät-Hämeen luontoreitteihin. Kammiovuori on Etelä-Suomen toiseksi korkein paikka, ja reitti eroaa muista luontoreiteistä nimenomaan jylhyydellään ja korkeuseroillaan. Kammiovuori sijaitsee Päijänteen rannalla, joten reitille pääsee myös vesiteitse. Koska lähi- ja luontomatkailu kiinnostaa yhä useampaa ja on vahva trendi matkailussa, Sysmän kunnassa huomattiin Kammiovuoren kehittämiselle olevan tarvetta.

Kunnostajia ei tarvinnut maanitella

Kammiovuori on Metsähallituksen mailla, mutta sillä ei ole ollut resursseja kunnostaa luontoreittiä. Sysmän kunta kysyi apua Vintturin kyläyhdistykseltä, ja yhdistys päätti ottaa haasteen vastaan. Hankkeeseen saatiin Leader-rahoitusta ja puurakentajan kanssa voitiin tehdä urakkasopimus reitistölle tulevista kiinteistä rakenteista. Materiaalikuljetukset luvattiin hoitaa talkoiden avulla rakennuskohteisiin.

– Ihmisiä ei kauan tarvinnut houkutella mukaan talkoisiin, Kallio iloitsee. – Tarjolla oli erilaisia tehtäviä osaamisen mukaan, ja yhteensä kunnostuksessa oli mukana 24 eri henkilöä.

Jotta retkeilijän olisi helppo lähteä reitistölle, laajennettiin parkkipaikkaa, pystytettiin lähtöportti ja uusittiin opastaulu. Reitin vanha laavu siirrettiin puuliiteriksi, ja paikalle on rakennettu uusi hirsilaavu, puu-wc ja tulentekopaikka. Näköalapaikalle on rakennettu pöytäryhmä ja Lintaksi nimetyn suuren siirtolohkareen viereen taukopenkki.

– Kovin homma oli kantaa portaiden rakennustarvikkeet jyrkkiin kohtiin. Koska paikalle ei pääse muuten kuin jalkaisin, kyläläisten piti kantaa painavia lankkuja monen mäen kautta, Kallio kertoo.

Reitin varrelle uusittiin myös opasviitat ja luonnosta kertovat opasteet sekä raivattiin paikoin umpeen kasvaneet polut. Kaiken kaikkiaan urakka kesti puolitoista vuotta, ja kesällä 2018 väki alkoi löytää tiensä Kammiovuorelle.

– Parkkipaikka on ollut ihan täynnä ja laavulla on riittänyt yöpyjiä.

Kyläyhdistykselle tukea toimintaan

Metsähallituksen kanssa on tehty viisivuotinen kummisopimus alueen kunnossapidosta. Kyläyhdistys pitää reitit auki, rakenteet kunnossa ja tuo laavulle polttopuut. Koska Metsähallitus ei osallistu kustannuksiin, niin Sysmän kunta antaa yhdistykselle toimita-avustusta tehtävistä syntyviin kuluihin.

Vintturin kylässä ei ole paljon vakituisia asukkaita, mutta mökkiläisiä on paljon. Kylän keskuspaikka on 1930-luvulta peräisin oleva seurantalo, jonka toimintaa pitää yllä kyläyhdistyksen talkooporukka. Seurantalolla pidetään kesäisin suosittuja tansseja, ja kyläläisten iloksi järjestetään myös konsertteja ja teatterinäytöksiä

– Aika hiljainenhan tämä kylä muuten olisi ilman seurantaloa, joten tilausta yhteisille tapahtumille on, Jarmo Kallio toteaa.

Lue lisää Kammiovuoresta: www.sysma.fi/kammiovuoren-retkeilyalue

Päijänne-seminaarin työpajoissa visioidaan ja viritellään yhteistyötä myös Päijänteen veden puhtauden ja kestävän matkailun teemoissa. Näihin teemoihin johdattavat jutut:

Päijänne-seminaarissa ideoidaan kestävää matkailua – Nukulassa sitä toteutetaan jo monipuolisesti

Päijänne-seminaarissa pohditaan veden puhtautta – Teemaan johdattaa tarina Vesijärven kunnostamisesta

Teksti: Joanna Vihtonen

Kuva: Eetu Linnankivi

Päijänne-seminaarin järjestää Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Lahden ammattikorkeakoulun Päijänne Brändiksi -hanke, jolla vahvistetaan ja edistetään Päijänteen alueen kestävää ja vastuullista toimintaa ja selvitetään edellytyksiä hakea Unescon biosfääristatusta. Hanke saa rahoitusta Keski-Suomen ja Hämeen ELY-keskuksilta Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.

Päijänne-seminaarissa ideoidaan kestävää matkailua – Nukulassa sitä toteutetaan jo monipuolisesti

 Alkio-opistolla Korpilahdella 3.10. järjestettävän Päijänne-seminaarin työpajoissa yhtenä aiheena on kestävä matkailu. Teemaan johdattaa Oravasaaressa sijaitseva Nukula: yritys, joka toteuttaa kestävää matkailua monesta näkökulmasta.

Helmikuinen hiihtosää 23 vuotta sitten oli täydellinen: kirkas ja aurinkoinen. Hannele Levävaara oli suksillaan ottanut suunnan kohti Piililän tilaa, joka sijaitsi Oravasaaren korpimaisemassa, Päijänteen rannalla. Tila oli mennyt vasaran alle, ja Levävaara halusi käydä ennen pakkohuutokauppaa katsastamassa tilan.

Metsäinen maisema, järvenranta ja hiljaisuus lumosivat Levävaaran.

– Tämän minä haluan.

Matematiikan ja fysiikan opettaja, oppikirjantekijä Hannele Levävaara oli vuosikausia haaveillut omien sanojensa mukaan omasta punaisesta tuvasta ja perunamaasta, olihan hän alun perin maatilan tytär Vihdistä. Helsingissä Norssin lukiossa opettava Levävaara rakasti työtään, mutta oli jo vuosikausia pistänyt rahaa sivuun oman tilan ostoa varten.

Levävaara onnistui miehensä kanssa hankkimaan unelmiensa tilan, Piililän. Koska tila oli kuitenkin valtavan iso, he päättivät perustaa tilalle majoitus- ja kokouspalveluita tarjoavan yrityksen, Nukulan. Ideana oli tarjota muillekin samaa rauhaa, joka oli ensin lumonnut Hannele Levävaaran.

– Halusimme tarjota matkailijalle paikan, joka rauhoittaa ja tasapainottaa. Ihana Päijänne on tässä vieressä, tilaa ympäröi valtava metsä ja ennen kaikkea täällä on hiljaista.

Levävaara kritisoi sellaista hiljaisuusmatkailua, jossa ensin ajetaan jollakin vehkeellä tunturiin, ollaan siellä vähän aikaa hiljaa ja päristellään sitten kiireesti takaisin. Nukulassa metsien keskellä on valttina hiljaisuus, joka on läsnä koko ajan.

Nukulassa vannotaan kestävän matkailun puolesta, ja sitä toteutetaan monesta eri näkökulmasta. Vieraille tarjottava ruoka on pääosin lähiruokaa.

– Kulttuurista kestävyyttä on, että 1780-luvulta peräisin olevalla tilalla kunnioitetaan rakennusperinnettä. Olemme remontoineet tilaa ja sen ympäristöä vanhaa kunnioittaen. Taloudellistakin kestävyyttä on se, että käytämme vanhaa rakennusmateriaalia uudestaan ja kierrätämme kaiken.

Nukula on myös verkostoitunut muiden alueen yritysten kanssa, mikä on sosiaalista kestävyyttä.

– Käytämme lähialueen muiden yritysten palveluja ja tuotteita: meillä on mm. ”oma” kalastaja Päijänteellä ja käytämme mm. Rutalahden myllyn, Komppa-Seppälän tilan ja Jukolan Juuston tuotteita. Ekologista kestävyyttä taas on, että tilaa lämmitetään maalämmöllä. Kaikkiin asiakastiloihin ja myös yksityistiloihimme olemme rakentaneet kuivakäymälät. Huonekohtaisia suihkuja ei ole. Joistakin maista tuleville matkailijoille yhteiset suihkutilat tai kuivakäymälä voivatkin olla tyrmistyksen aihe, paluu köyhiin ja menneisiin aikoihin. Sen sijaan kestäviä arvoja kunnioittavalle matkailijalle luontoa säästävät valinnat ovat luksusmatkailua parhaimmillaan.

Hannele Levävaara toivoo, että Päijänteen alueelle saataisiin vielä Unescon biosfäärialuestatus.

– Se toisi luotettavuutta ja arvostusta kestävän matkailun yrityksille.

Lisätietoa Nukulasta: www.nukula.fi

Tervetuloa avoimeen, maksuttomaan Päijänne-seminaariin innostumaan ja vaikuttamaan alueen kestävän matkailun kehittämiseen. Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu mukaan pe 28.9. klo 12 mennessä: www.aitomaaseutu.fi/tapahtuma/paijanne-seminaari

Seminaarin toiseen työpajateemaan ”Päijänteen puhdas vesi nyt ja tulevaisuudessa” voi virittäytyä tutustumalla tarinaan Vesijärven kunnostamisesta.

Teksti: Joanna Vihtonen, Lahden ammattikorkeakoulu, Päijänne Brändiksi -hanke

Kuva: Nukulan Instagram

Päijänne-seminaarin järjestää Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Lahden ammattikorkeakoulun Päijänne Brändiksi -hanke, jolla vahvistetaan ja edistetään Päijänteen alueen kestävää ja vastuullista toimintaa ja selvitetään edellytyksiä hakea Unescon biosfääristatusta. Hanke saa rahoitusta Keski-Suomen ja Hämeen ELY-keskuksilta Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.

Päijänne-seminaarissa pohditaan veden puhtautta – Teemaan johdattaa tarina Vesijärven kunnostamisesta

Lokakuun alussa 3.10. Alkio-opistolla Korpilahdella järjestettävässä Päijänne-seminaarissa jaetaan tietoa ja luodaan visioita Päijänteen alueen kestävän ja vastuullisen toiminnan kehittämiseksi. Uudenlaista yhteistyötä ideoidaan työpajoissa, joiden teemoja ovat kestävä matkailu, hyvinvointi ja lähituotanto sekä ”Päijänteen puhdas vesi nyt ja tulevaisuudessa”. Seminaarin puhtaan veden teemaan johdattaa tarina Päijät-Hämeestä Vesijärveltä, jossa leväpuuroksi muuttunut järvi kunnostettiin kalajärveksi, kaikkien lahtelaisten iloksi ja virkistykseksi.

Kun Heikki Mäkinen oli lapsi, Vesijärvessä pystyi uimaan vain satunnaisesti. 1970-luvulla järven pintaa peitti haiseva levämassa. Sorsat läpsyttelivät auringossa kovettuneen sinileväkannen päällä, ja Vesijärvi sai mainetta järvenä, jossa kivetkin kelluvat. Moottoripetrolin hajuisessa Lahden matkustajasatamassa kantosiipialus Tehi pöllyytteli lähtiessään vihreää mössöä.

Kontrasti 70-luvun ja nykypäivän välillä on järisyttävä: Nykyisin Vesijärven käyttökelpoisuus erilaiseen virkistykseen on hyvä. Järvestä voivat nauttia niin uimarit, veneilijät kuin kalastajatkin. Tehtaiden sijasta rannalla kohoaa Sibeliustalo, ja satamasta on tullut lahtelaisten viihtyisä olohuone. Vesijärven pelastivat 70-luvulla alkaneet ja edelleen jatkuvat suojelutoimenpiteet.

Heikki Mäkinen toimii Vesijärvisäätiön ohjelmajohtajana ja voi tyytyväisenä tarkastella vuosikymmenien aikana saavutettuja tuloksia, jotka ovat kovaa luokkaa kansainvälisestikin vertailtuna.

– Vesijärven suojelu on projekti, jota vastaan kenelläkään ei ole mitään. Toimintaympäristö on todella hyvä ja on hienoa, että asiaa voidaan ajaa eteenpäin hyvin erilaisten verkostojen kautta.

Järven kunnostus tehostui hoitokalastuksella ja petokalaistutuksilla

Ensimmäinen konkreettinen järven tilaa parantanut toimenpide oli Kariniemen jätevedenpuhdistamon avaaminen 70-luvun puolivälissä. Vanha puhdistuslaitos oli ollut täysin tehoton, ja Myllysaaren rannassa putken päässä kelluivat ulosteet ja vessapaperi. Uusi puhdistamo johdatti jätevedet Vesijärven sijasta Porvoonjokeen, ja sen myötä iso osa järven ravinnekuormasta poistui.

Järven tila ei kuitenkaan enää 80-luvulla kohentunut, ja hoitoon tarvittiinkin entistä monipuolisempia keinoja. Vesijärvellä aloitettiin edelleenkin jatkuva hoitokalastus, jonka tarkoituksena on tukea järven paranemista ravintoverkon kautta.

– Järvessä oli paljon pikkukaloja, jotka söivät eläinplanktonia. Kun eläinplankton tästä johtuen hupeni, se ei enää torjunut kasviplanktonin leviämistä. Siksi leväongelma pääsi pahenemaan. Lähinnä särkikaloihin kohdentuneen hoitokalastuksen lisäksi järveen istutettiin petokaloja kuten kuhaa, siikaa ja järvilohta, jotka taas hillitsevät pikkukalojen määrän kasvua. Kuhaistutukset loivat järveen luontaisesti lisääntyvän kuhakannan.

1990-luvulla järven tilanne oli jo varsin hyvä, veden laatu oli parantunut moninaisten hankkeiden ansiosta ja myös kalakanta oli monipuolistunut. Sinilevä kuitenkin kiusasi edelleen järveä aika ajoin, ja 2000-luvulla järven kunnostukseen haluttiinkin luoda entistä pitkäjänteisempi toimintamalli. Kunnat, yhdistykset ja elinkeinoelämä kokosivat voimansa ja perustivat Vesijärvisäätiön, joka mahdollistaa aiempaa laajemmat kunnostustoimet sekä järven tilan jatkuvan seurannan ja tutkimuksen.

Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan

Vedenlaadun hyvään tilanteeseen ei ole kuitenkaan syytä liikaa tuudittautua, vaan erilaiset uhkatekijät vaarantavat tulevaisuudessa järven tilaa.

– Vaarantavia tekijöitä ovat niin mikromuovi kuin veteen pääsevät haitalliset aineet, esim. veteen ja kaloihin päätyvät metallit ja hormonijäämät.

Ilmastonmuutoksella on myös omat vaikutuksensa järven tilanteeseen. Kun talvet ovat leutoja ja kosteita, järven ravinnekuormitus kasvaa. Kalastossa vesien lämpeneminen sorsii etenkin lohikaloja. Kovin paljoa ei ilmaston tarvitse enää lämmetä pitääkseen järvet Etelä-Suomessa jäättöminä ympäri vuoden. Eliöyhteisö on tottunut jääpeitteeseen talvella, joten jääkannen puuttuminenkin voi olla jatkossa ekosysteemiä häiritsevä ja muuttava tekijä.

Kun Heikki Mäkiseltä kysyy, miten yksittäinen ihminen voi vaikuttaa järven tilanteeseen positiivisesti, on vastaus valmiina.

– Jokainen voisi ruokaostoksilla miettiä valintojaan. Norjalaisen lohen sijasta pitäisi valita suomalaista järvikalaa, ja esimerkiksi särki on erinomainen ruokakala. Nykyisin särkituotteita on enemmän tarjolla, ja niiden teollinen valmistuskin alkaa olla taloudellisesti kannattavaa. Enemmän ongelmia on asenteissa, Mäkinen mainitsee. – Hauesta ja särjestä valmistetut kalapihvit jäävät monesti syömättä ennakkoluulojen vuoksi.

Lisää Vesijärvisäätiöstä ja Vesijärven kunnostuksesta: https://www.puhdasvesijarvi.fi/

Tervetuloa avoimeen, maksuttomaan Päijänne-seminaariin innostumaan ja vaikuttamaan, millaista yhteistyötä ja kehittämistä alueella tulisi tehdä Päijänteen veden puhtauden ylläpitämiseksi. Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu mukaan pe 28.9. klo 12 mennessä: www.aitomaaseutu.fi/tapahtuma/paijanne-seminaari

Teksti: Joanna Vihtonen, Lahden ammattikorkeakoulu, Päijänne Brändiksi -hanke

Päijänne-seminaarin järjestää Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Lahden ammattikorkeakoulun Päijänne Brändiksi -hanke, jolla vahvistetaan ja edistetään Päijänteen alueen kestävää ja vastuullista toimintaa ja selvitetään edellytyksiä hakea Unescon biosfääristatusta. Hanke saa rahoitusta Keski-Suomen ja Hämeen ELY-keskuksilta Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.

Syksyn lähiruokakampanjaviikot huipentuivat kolmannen kerran järjestettyyn Käsintehty ruoka -kilpailuun 22.9.2018 – Voittajiksi nousivat innovatiiviset tuotteet

Mediatiedote 22.9.2018

Syksyn lähiruokakampanjaviikot huipentuivat kolmannen kerran järjestettyyn Käsintehty ruoka -kilpailuun 22.9.2018 – Voittajiksi nousivat innovatiiviset tuotteet

Käsityömäisesti ja pienimuotoisesti tuotettujen suomalaisten elintarvikkeiden paremmuus ratkottiin jo kolmannen kerran järjestetyssä, valtakunnallisessa Käsintehty ruoka -kilpailussa Wemmi-syysmarkkinoiden yhteydessä 22.9.2018. Mukana oli ennätyksellisesti 21 tuotetta, ja kärjen osalta kilpailu oli tasaista.

Kilpailun voittajaksi nousi Alavuden Öljynpuristamon Punajuuripesto. Toisen sijan nappasi yhden pisteen voittajalle jääneenä Jukolan Juusto Oy:n Aito Kuusenkerkkä Cheddar ja kolmanneksi ylsi Hamppumaa Oy:n Kasvispihvit – valmis proteiinirikas kuivasekoitus. Mikko Ilmoniemen Harjulan Hamppuherkku sai puolestaan kunniamaininnan.

Käsintehty ruoka -kilpailussa arvioitiin elintarvikkeita laadukkuuden ja oivaltavuuden suhteen. Arviointikriteereinä toimivat ennen kaikkea tuotteen maku, mutta myös ulkonäkö, tuoksu ja rakenne. Lisäksi huomiota kiinnitettiin myyntipakkaukseen, tuotteen tarinaan ja innovatiivisuuteen.

Kilpailun päätuomarina toimi Keski-Suomen Keittiömestarit ry:stä opetusneuvos Martti Lehtinen. Muut tuomarit olivat Keski-Suomen maa- ja kotitalousnaisten puheenjohtaja, Luotolan tilan yrittäjä Pirjo Luotola, tämän vuoden MasterChef-voittaja Marjut Koiranen, graafisen suunnittelun toimisto PIGMEn ad, graafikko Markus Viitakoski sekä Jämsänkosken K-Market Viljan ja K-Market Kaipolan kauppias Mika Lindeqvist.

– Kilpailun taso nousi jälleen edellisvuodesta. Mukana oli monipuolisesti erilaisia tuotteita ja aiempaa enemmän innovatiivisuutta, luonnehti Martti Lehtinen.

– Mukana oli paljon laadukkaita, uusia tuotteita. Pakkaamiseen ja esimerkiksi tuotteisiin liitettävään reseptiikkaan on kuitenkin hyvä kiinnittää entistä enemmän huomiota, jatkoi Pirjo Luotola.

– Viime kädessä tuote ratkaisee, mutta pakkaus on myös tärkeä, täydensi Mika Lindeqvist.

Käsintehty ruoka -kilpailulla halutaan lisätä suomalaisten raaka-aineiden käyttöä elintarvikejalostuksessa, nostaa pienimuotoisen tuotannon arvostusta ja käyttäjälähtöisyyttä sekä parantaa suuren yleisön, kaupan ja ammattikeittiöiden tietoisuutta olemassa olevasta tarjonnasta. Kilpailun järjestivät Jyväskylän ammattikorkeakoulun hallinnoima Keski-Suomen ruokaketjun koordinaatiohanke ja ProAgria Keski-Suomi.

Lisätietoja:
Leena Pölkki, projektipäällikkö, p. 050 401 1894, leena.polkki(at)jamk.fi
Jyväskylän ammattikorkeakoulu, liiketoimintayksikkö

Keski-Suomen ruokaketjun koordinaatiohanketta rahoittaa Keski-Suomen ELY-keskus Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.

Logo
Logo
Logo
Logo
Logo
Takaisin ylös