Vaihe II: Viisi kulttuuriperintöön pohjautuvaa toiminta-alaa

Vaihe II: Viisi kulttuuriperintöön pohjautuvaa toiminta-alaa

Kulttuurireittien sertifiointia koskeva päätöslauselma määrittelee reittitoiminnan velvoitteeksi viisi ensisijaista toiminta-alaa, joista kukin varmistavat yhteistyön laatua ja saavutettavuutta:

  • tutkimus ja asiantuntijoiden hyödyntäminen kehitystyössä varmistaa teeman työstämisen ajankohtaisuutta ja tieteellistä kelpoisuutta
  • teeman tulee perustua jaettuun, todistettavissa olevaan tietoon ja yhteisesti tunnistettuun kulttuuriperinnön viitekehykseen, jotta reittitoiminta kestää kriittisen tarkastelun ja päivittyy omaksumalla käytäntöihinsä uusinta tutkimustietoa
  • nuorisovaihto palvelee Euroopan neuvoston tavoitteita kulttuurista yhdistäjänä sekä välineenä demokratian ja tasa-arvon edistämiseksi sekä reittien tehtävää tällaisen osallisuuden vahvistajana
  • nykykulttuurin ja -taiteen sisällyttäminen toimintaan rikastaa ja ajankohtaistaa toimintaa ja tarjoaa mahdollisuuksia reitin sisältöjen kehittämiseen monissa eri muodoissa
  • kulttuurimatkailu palvelee reitin saavutettavuutta. Reittiin liittyvä taloudellinen toiminta vahvistaa reitin jatkuvuutta ja kulttuurista kestävyyttä
Yhteistyö tutkimuksessa ja kehitystyössä

Reitin teeman tulee soveltua tutkimustyöhön ja hyödyntää sitä sekä teorian ja käytännön tasolla. Reittitoiminnan tulee linkittyä teeman monialaiseen tietopohjaan. Teemaan liittyvän tutkimustiedon ja -verkostojen keräämiseksi yhteistyöhön kutsutaan mukaan yliopistoja, korkeakouluja, riippumattomia tutkimuslaitoksia ja/tai historiallisia seuroja yli rajojen. Sillä varmistetaan jatkuva ajankohtaisuus niin, ettei reittitoiminta kuihdu kliseiseksi tuotteistamiseksi.

Oliivipuiden reitti on esimerkki laaja-alaisesta verkostoitumisesta teeman alle, joka on samalla laaja-alainen ja ”konkreettisuudestaan” huolimatta hyvinkin käsitteellinen. Reitti pyrkii vuorovaikutukseen ja yhteistoimintaan joka turvaa oliivipuiden viljelymaisemia. Reitti vie matkailijoita myös syrjäisille alueille, tarjoten näille mahdollisuuden palvelujen kehittämiseen ja tuotteistamiseen. Oliivipuut liittyvät Välimeren ruokavalioon, sen perinteisiin käytäntöihin, tietoon ja perinteisiin taitoihin. Näin reitti on vahvistaa jatkuvuutta ja tunnetta kulttuuriin kuulumisesta. Reittiyhdistykseen ja sen verkostoihin kuuluu laitoksia, järjestöjä, yliopistoja ja kauppakamareita. Tieteellinen neuvosto on koottu eri alojen tutkijoista ja toimijoista. Mukana on mm. arkeologian, museologian, etnologian, ekonomian, maanviljelyksen, matkailun ja ympäristöhallinnon asiantuntijoita, sivilisaatiohistorioitsijoita sekä kansainvälisten suhteiden osaajia. Moottoripyörä on reitin keskeinen liikkumisväline, ja moottoripyöräilijöiden tapaamisien järjestäminen on yksi reitin toimintamuoto. Paikalliset moottoriklubit tukevat toimintaa, ja toimivat reitin yhtenä sidosryhmänä.

Reitin tutkimusjaosto edistää teeman työstämistä ja toiminnan laatua

Teeman historiallisuutta ja merkitystä työstettäessä on tarkasteltava laajempia alueita ja kulttuurisia kokonaisuuksia. Näin paikallinen kyetään liittämään laajempiin kulttuurivirtauksiin. Tieteellinen verkostoituminen virittää myös teeman tieteellistä ja sosiaalista merkitystä koskevaa keskustelua.

Reitin tulee koota ”kriittiseksi ystäväkseen” asiantuntijajaosto (scientific committee) kansainvälisellä tasolla. Jaostoon kysytään mukaan tutkijoita, käytännön asiantuntijoita sekä teeman suhteen keskeisiä ammattilaisia. Jaoston tehtävänä on teeman asiasisällön samoin kuin kulttuuriperintö-, kulttuurihistoria- ja matkailukysymysten eri näkökohtien tieteellinen tai ammatillinen käsittely.

ATRIUM – 1900-luvun totalitääristen hallintojen arkkitehtuurireitti toimii nimenomaan tutkimusverkostona. Myös Art nouveau -verkosto painottaa kansainvälistä tutkimuksellista yhteistyötä matkailullisen toiminnan ohella.

Historia ja jaettu kulttuuriperintö toiminnan keskiössä

Historiaa ja jaettua kulttuuriperintöä kuvataan ja hyödynnetään kulttuurireitin teeman luomassa viitekehyksessä. Reittitoiminnan tulisi rakentaa keskustelua ja ymmärrystä jaetun kulttuurin monimuotoisuudesta huomioiden myös elävää historiaa.

Juutalaisen kulttuuriperinnön eurooppalainen reitti pyrkii järjestämään joka toinen vuosi eri Euroopan maissa teemaansa eri kulmista valottavan tapahtuman. Reittiyhdistys tuottaa logistisen viitekehyksen; kuvallisen ja sanallisen viestinnän sekä hankeen Euroopan tason koordinoinnin ja markkinoinnin, ja kunnallinen paikallistaso hoitaa paikallistason järjestämisen ja rahoituksen.

Kansallisia osaamisrinkejä ja kulttuuriverkostoja

Maassamme on noin tuhat paikallismuseota, joissa työskentelee museoalan ammattilaisia, ja kokoelmissa on paikalliseen kulttuuriin liittyviä aineistoja. Museoilla on  asiantuntemusta ja kontaktipintaa ympäröivään yhteiskuntaan, ja ne haluavat näkyvyyttä kuten reititkin.  Museot voisivat toimia keskeisenä sidosryhmänä tai kumppanina reittitoiminnassa. Museot on yleensä merkitty hyvin opaskarttoihin, ja ovat myös sijoituksensa puolesta helposti saavutettavissa. Museotilat tai -pihat ovat erinomainen apu tiedon välittämiseen ja toimivat luontevina aloitus- tai tapahtumapaikkoina erilaisissa reittitoiminnoissa.

Kotiseutuyhdistykset ja erilaiset harrastepiirit toimivat myös osaamisrinkeinä paikallisen kulttuuriperinnön tunnistamisessa ja linkittämisessä ajankohtaiseen kulttuuri- ja matkailutoimintaan. Luontevia kumppaneita tai sidosryhmiä löytynee myös kulttuurilaitosten (kirjastot ja teatterit), opetuksen- ja koulutuksen, tutkimuksen sekä kulttuurin paikallisten ja kansallisten  järjestöjen ja harrasteyhdistysten piiristä.

Nuorisolle laaja-alaista kulttuuritoimintaa ja vaihto-opiskelun mahdollisuuksia

Nuorisoon liittyvää koulutuksellista ja opetuksellista toimintaa pidetään yhtenä tärkeimmistä reittitoimintojen painopisteistä. Tähän voi sisältyä esimerkiksi koululaisvaihtoa, ystävyyskoulu-toimintaa, yhteisiä seminaareja, kesä- ja talvikouluja, leirejä tai retkeilyjä, urheilutapahtumia, kilpailuja tai taidetyöpajoja.

Transromanica – romaanisen tyylin reittiyhdistyksen tavoitteena on yhteisen kulttuuriperinnön tutkiminen jäsenalueilla, tietoisuuden kasvattaminen ja näiden kohteiden saavutettavuuden parantaminen. Toimintoihin sisältyy mm. teknistä koulutusta, perinteisten tuotteiden elvyttämistä, kulttuuritapahtumia sekä romaanisen taiteen ja arkkitehtuurin opetusta. Reitti on tehnyt yhteistyötä Charolais-Brionnaisin kulttuuriperintötutkimuksen kansainvälisen keskuksen kanssa. Vuodesta 1990 jatkuneessa yhteistyössä on rakennettu vaihto-ohjelmia reitin romaanisten kirkkojen inventoimiseksi jäsenmaiden ja Euroopan ulkopuolellakin sijaitsevien arkkitehtikoulujen kanssa.

Nykytaide ja -kulttuuri ajankohtaistavat reittiä

Teeman kulttuuriperintöelementtejä tulee linkittää nykyajan kulttuuriin ja taiteen keinoihin luovalla tavalla. Toistuvat kulttuuritapahtumat ja -festivaalit reitin varrella lisäävät mielenkiintoa ja sitovat reittitoimintoja paikallisiin resursseihin. Yhteistyökumppaneita voi kartoittaa sisältöosaajien, luovan talouden, esittävän taiteen sekä kulttuuriyrittäjien ja -toimijoiden piiristä.

Linkitys voi päivittää kulttuuriperinnön tulkintoja niin paikallisesti kuin kansainvälisessä vuoropuhelussa. Yhteinen teema luo liimapintaa ja luontevan alustan laajempaan kansainväliseen taidealojen verkostoitumiseen joko yhdistyksen jäsenenä tai sidosryhmänä.

Esimerkiksi Transromanica -reitin romaanissa rakennuksissa on järjestetty niin keskiaikaisen kuin uudemmankin musiikin konsertteja ja muiden esittävien taiteiden tapahtumia, ja samalla tehty konserttivierailuja ja yhteistyöhankkeita.

Kulttuurimatkailun ja kestävän kehityksen edistäminen

Euroopan neuvoston kulttuurireitit toimivat välineenä paikallistalouden kehittämiseen niin että niiden hankkeet toteuttavat myös alueidensa kehitystavoitteita. Tässä matkailulla on keskeinen rooli. Matkailutoimien suunnittelussapyritään löytämään keinoja maaseudun ja kaupunkien vuorovaikutukseen ja kulttuurien väliseen vuoropuheluun.  Myös sosiaalisen matkailun vahvistaminen on kehittämistoimien asialistalla.

Paikallisiin kulttuurisiin vahvuuksiin nojautuminen takaa matkailullisen tuotteistamisen kestävyyttä. Paikallisen osaamisen ja kulttuuristen resurssien liittäminen liiketoiminnalliseksi osaksi kulttuuri- ja matkailupalveluja voimistaa myös reittitoiminnan ansaintalogiikkaa ja varmistaa toiminnan jatkuvuutta. Reittitoiminnan tuotteistamisessa  pyritään siihen, että paikalliset toimijat ovat vahvasti mukana ja etusijalla matkailutulon ensimmäisen kierron vastaanottajayrityksinä.

Euroopan historiallinen Thermal Towns Association (EHTTA) edistää vesihoito- ja kylpyläkulttuuria eurooppalaisen kulttuurireitin kautta. Vesihoitojen ympärille rakennettiin kylpyläkaupunkeja ja hotelleja sekä kehitettiin monenlaista vapaa-ajan toimintaa; kasinoja, musiikkiteattereita, katettuja polkuja ja maisemapuutarhoja sekä muuta ajanvietettä. Näin 1800-luvun kylpylämatkailu käynnisti modernin matkailualan, ja EHTTA-yhdistystoimintakin räätälöi kulttuurimatkailun tuotteistamista. Yhteisinä painopisteinä on listattu mm.:

  • vesihoitojen kulttuuriperinnön hyödyntäminen kulttuuriperintö- ja matkailusektoreiden yhteistyönä
  • vesihoitojen ja terveysmatkailun esittäminen tarinoiden avulla vahvistaen asiakkaiden osallistumista sekä yleensäkin innovatiivisten tapojen kehittäminen hyvinvointimatkailuun
  • edistyksellisten toimintatapojen luominen moniaistiseen kulttuurimatkailuun
  • reitin saaminen osaksi vähemmän tunnettuja paikkoja ja epätavallisia tapahtumia.
Kulttuurisisältöjen teemallinen kehittäminen

Suomen kulttuurimatkailun lähtökohtana on kulttuurin laaja-alaisuus painottaen kulttuurimatkailun sosiaalista merkitystä, oppimiskokemusta sekä kestävää ja paikallista kulttuuria arvostavaa matkailua.

Matkailuala tarvitsee tämän toteuttamiseen kulttuuritoimijoiden vahvaa tukea ja asiantuntemusta aitojen ja tuoreiden kulttuuristen sisältöjen luomisessa. Se voisi toimia tietoisemmin kulttuuritoimien sponsorina, tai miettiä tapoja ohjata taloudellisia resursseja kulttuuriin. Kulttuuriala puolestaan hyötyisi matkailualan tuotteistamisen tietotaidosta ja erilaisten ansaintamallien omaksumisesta.

Ns. “kansallisen kulttuurin” ja kulttuuriperinnön kansainvälisyyttä ei aina mielletä, vaikka juuri sen tunnistamisen kautta voitaisiin avata ja linkittää kulttuurin sisältöjä matkailijoille. Norjassa Euroopan kulttuuriperintövuotta juhlistetaan sloganilla ”tyypillinen norjalainen ei ole vain norjalaista” käyttäen esimerkkeinä alueellisista ilmiöistä ja kulttuurilainoista perinteistä talonpojan tupaa, Norjan vaakunaa, kaurapuuroa ja sauvakirkkoa. Lausetta voisi soveltaa täälläkin.

1800-luvun kansallisen identiteetin konstruoimisessa määriteltiin taidealat, maisematyypit, traditiot, jopa esihistoriakin ”suomalaiseksi kulttuuriksi”. Olimme ”suomalaisia” kunnes meistä tuli 1100-luvulta vähitellen Ruotsin vallan alaisia 1800-luvun alkuun. Vastaavien kansallisten tarinoiden luominen oli yleiseurooppalainen ilmiö. Samalla kun historian ”kansallinen tehtävä” on menettänyt ajankohtaisuuttaan, myös monialaisen tietopohjan hyödyntäminen on uusintanut ja jatkuvasti päivittää esihistoriallisen ja historiallisen ajan kuvausta.

Suomen alue, niin kuin koko Eurooppakin, on esihistoriansa aikana asutettu monesta suunnasta ja useaan kertaan. Antiikin viitekehyksessä Suomi toki kuului yhdessä Pohjois-Euroopan kanssa “pakana-alueeseen”, siis alueeseen Rooman valtion ulkopuolella, jonka johdosta tältä alueelta ei löydy roomalaisten riemukaareja tai muita antiikin monumentteja, jotka leimaavat Keski- ja Etelä-Euroopan antiikin ajan kulttuurimaisemaa.

Kuitenkin niin esi- kuin historialliset ”suomalaiset” ilmiöt syntyivät laajempien maantieteellisten ja poliittisten vaikutusten, kulttuuristen lainojen soveltamisen ja omaksumisen kautta. Niitä olivat työstämässä vaihtuvasti niin maahanmuuttajat kuin täällä jo asuvatkin. Tänään ne ovat jaettua kulttuuriperintöä saunatraditiosta itkuvirsiin tai jokamiehen oikeuteen, karaokeen ja ite-taiteeseen.

 

Logo
Logo
Logo
Logo
Logo
Takaisin ylös